Viime kesästä asti suunnittelimme neljän kaverini kanssa lähtevämme Turkkiin ensi kesänä. yhdessä. Kaikesta suunnittelusta huolimatta asiat ovat nyt niin, että kolmella meistä on matka, ja kahdella ei. Miksikö ? Siksi, että minä ja se toinen matkaton saimme eilen kuulla niiden kolmen löytäneen kolmen hengen tarjousmatkan, ja nyt sitten varasivat sen. Eihän sillä ole mitään merkitystä, jos me kaksi ei edes tulla. Tokihan voimme ostaa kahden hengen matkan samaan hotelliin samaa aikaa, mutta jotenkin tuntuu, että erään/eräiden ihmisten toimesta meidät on jaettu kahteen eri matkaan. Muutenkin suunnitelmat äkkilähdöstä muuttuivat jotenkin matkan varrella.
Tiedän pettymykseni ja hylätyksitulemisen tunteideni olevan ehkä ylireagoituja ja turhia ja mitä lie, mutta siitä huolimatta tunnen niin. Ei ole ensimmäinen eikä toinen kerta ku näin tapahtuu. Tunnen jääväni ulkopuolelle, olevani epätoivottu ja turha. Ylimääräinen ja merkityksetön niille ihmisille. Kaikille. Kauan sitten haudatut "luulenetteisehaluaettätutustunnoihin" -ajatukset tuntuvat heränneen uudestaan ja jotenkin tuntuu, että joku ei halua minun olevan osa niiden pientä porukkaa.
Voin kuitenkin aina viettää laatuaikaa koulukirjojen ja -tehtävien kanssa. Niitä kun on taas loppumaton määrä odottamassa tekemistä ja lukemista. Kirjoitukset lähestyy ihan vähän liian kovaa tahtia ja ahdistukseni niistä alkaa jo nyt olla melko ylivoimasta. Varsinkin kielten rakennetehtävien kanssa ilmenevät ongelmat turhauttavat ja vievät viimeisetkin toivonrippeet edes melkein hyvistä arvosanoista. Hh.
Huomenna suunnittelin meneväni kuvailemaan jotain talvista. Katsotaan nyt, olisi ihan kiva. Uusi auto olisi myös ihan kiva. Joku sellainen jota voi käyttää myös talvella ilman, että joutuu raaputtamaan jäätä ikkunoista auton sisäpuolelta nähdäkseen ulos. Kesäautona kopperoni on vallan suloinen.
Valitettuani tämän kaiken tänne voisin käpertyä sänkyyni katsomaan Greyn anatomiaa tai jotain. Ahdistaa.:s
0 kommenttia:
Lähetä kommentti