sunnuntai, 27. marraskuuta 2011
Doften väcker starka känslor.
Illalla meni vähän myöhään. Oikeastaan tulin kotiin vasta aamulla. Kello oli ehkä puoli kuusi tai jotain. Ei siinä mitään. Olisi ehkä vaan kannattanut pistää herätyskello soimaan. Heräsin nimittäin puoli neljä. Jos aurinko laskee ennen kuin ehtii edes sängystä ylös, ja ulkona muutenkin sataa vettä ja on pimeää koko päivän, niin hupsista. Huoneeseeni ei siis tullut mistään valoa, joten en ihan tajunnut milloin on aamu. Tai päivä. Meni sitten iltaan asti. Katsotaan vaan, kun en tänä yönä pääse ollenkaan nukkumaan. I wanna stay up all night and jump around until we see the sun. Not. Mistä puheenollen levy ilmestyy huomennnaaaa ! Jes. Saan sen kuitenkin ehkä vasta joskus miljoonan vuoden päästä koska cdon.com <3
Nyt pitäisi varmaan vihdoin aloittaa ruotsin lukeminen. Okei koe on vasta torstaina, mutta jos ei ole koko kurssin aikana tehnyt mitään, niin neljä päivää on aika lyhyt aika oppia kaikki kurssin asiat. Nojaa. Voin ottaa nelosen ja silti pitää keskiarvoni siinä missä se on jo pidemmän aikaa pysynyt. Ei huolta siis. Paitsi kirjoitusten kannalta voisi tietenkin olla ihan hyvä osata nämäkin asiat.
Tajusin myös, että menen kouluun seuraavan kerran joulukuussa. Joulukuussa. Minne koko vuosi on ihan oikeasti mennyt ? Vihaan joulua. Vihaan. Ahdistaa pelkkä ajatus joulusta. Missä lumi ?
Vihaan myös sitä miten surkeaksi itsensä voi tuntea. Verrattuna kaveriini joka nyt on ilmeisen täydellinen ihminen kaikinpuolin. Asteikolla 1-10 itseinhon määrä ei edes mahdu siihen. Inhottaa edes olla olemassa. Vihaan jokaista osaa itsessäni, ulkoisia ja sisäisiä.
En ole aikoihin uskaltanut antaa itselleni aikaa ajatella, koska tiesin kokoajan kaiken sen olevan olemassa päässäni. Tiesin, että jos antaisin itseni ajatella ahdistuisin suunnattomasti ja oleminen muuttuisi kymmenen kertaa vaikeammaksi. Olin tietenkin oikeassa. Ei olisi kannattanut. Pienenpieni hetki riitti. Ei se mitään. Ehkä saan kaiken taas sullottua pois tieltä. Jonnekkin nurkkaan, ja voin taas uskoa itsekkin, että kaikki on ihan hyvin. Se on ihan okei.
Ehkä nyt voisin kuitenkin edes yrittää ruotsin opiskelua. Vaikka yhden kappaleen verran. Jatkan sitten huomenna. Ehkä. Tai sitten lakkaan kynnet.
| Toiminnot: |
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
0 kommenttia:
Lähetä kommentti